/ kovalainen goes E-merson /

VIDEO 0: Teosjohdanto

2012-01-29T20:10:00.000-08:00

... videon pureskelemisavuksi pieni pähkinä:

Kuinka "ELÄMÄN TAITO" voi merkitä:
- YHTÄÄLTÄ: elämän hallintaa
- TOISAALTA: elämän kantavuutta?

Tervetuloa seuraamaan tulevia videoita

-- ja ennen muuta esseiden liveluentaa!

MEDIA 1: Kohtalo

2012-01-29T20:09:00.002-08:00

Ja "Kohtalo"-essee ääneen luettuna löytyy kuvan alla olevan linkin takaa:

Kohtalo-äänikirjaversio, osa 1

Kohtalo-äänikirjaversio, osa 2

[Esseen kesto 32 min + 36 min = 1 h 8 min]

26.1. Kohtalo (Fate)

2012-01-01T20:09:00.000-08:00

Miten ihminen voisikaan paeta isiään tai imeä ulos suonistaan mustan isänsä tai äitinsä elämästä imemänsä pisaran? Perheiden osalta usein vaikuttaa siltä, kuin kaikki siittäjien luonteenpiirteet olisi kasattu moniin puteleihin – jokin merkitsevä piirre jokaisessa taloa asuvassa pojassa ja tyttäressä – ja silloin tällöin jokin sekoittumaton luonne, silkka pidäkkeetön eliksiiri, perheen pahe kerääntyykin yksittäiseen yksilöön, jolloin muut välttyvät siltä vastaavassa määrin. Joskus pelkkä seuralaisemme ilmeen muutos saattaa saada meidät sanomaan jonkun, isän tai äidin, saapuvan hänen silmiensä pihoille, tai ehkä se onkin kaukainen sukulainen.

Ihmisen osa ei ole luonnonjärjestyksessä, pussina pussien perässä, mahana ja raajoina, ei ketjun siteenä eikä lainkaan jonninjoutavina kimppuina ja kamppeina, vaan järisyttävänä vastakkaisuutena, maailmankaikkeuden äärimmäisten napojen yhteentuojana. Hänen sukulaisuutensa allansa oleviin on jo käynyt ilmi – paksukalloisiin, pikkuaivoisiin, kalankaltaisiin, nelivatsaisiin, heikosti kaksijalkaisiksi naamioituihin nelijalkaisiin – ja uusista voimista ihminen on maksanut vanhojen menetyksellä. Hänessä asustaa maankappaleita räjäyttävä ja synnyttävä salama, planeettojen ja aurinkojen luoja. Yhdellä laidalla vaikuttavat alkukantainen järjestys, hiekkakivi ja graniitti, kallionkielekkeet, turve, metsä, meri ja ranta, toisella puolella ovat luontoa rakentavat ja purkavat ajattelu ja henki – silmiemme edessä rinta rinnan, jumala ja piru, mieli ja aine, kuningas ja keplottelija, ketju ja alkuneste, tyynesti kunkin ihmisen katseessa ja aivoissa matkaten.

Istumme aloillamme ja määräilemme, ja vaikka nukummekin, niin vain unemme käyvät toteen.

Oikeaa kohtalon käyttöä on toimiemme kohottaminen luonnon ylevyyden mittaan. Alkuvoimille ei pärjää eikä niitä voi kukistaa mikään muu kuin ne itse. Sellainen olkoon ihminenkin. Herruutensa luonnon mittakaavaan kohoavilla tavoilla ja teoilla osoittaen ravistakoon hän rinnastaan tyhjää tuulta puhkuvat hullut kuvitelmat.

Ihmiset kuvittelevat kohtalonsa itselleen vieraiksi, koska parike on piilossa. Mutta sielu sulkee sisäänsä tapahtuman, joka sille on tapahtuva; ja mitä osaksemme rukoilemmekaan käy aina toteen. Tapahtuma on ihmisen muodon leima. Se sopii hänelle kuin ihonsa. Mitä kukin tekee on hänelle ominaista. Tapahtumat ovat hänen ruumiinsa ja mielensä lapsia.

Niinpä kun ihminen joutuu kohtalonsa orjaksi, hänen lonkissaan on särkyä, hänen mielensä kangistunut, jalassaan kampura ja aivoissa kyttyrä, hapan naama ja itsekäs luonne, ryhdissä vinouma ja tunteissa harhaluulo, tai hänet painaa maahan rotunsa pahuus, hän on ratsastava suhteellaan maailmankaikkeuteen, jonka eduksi hänen turmionsa koituu. Jättäen taakseen kärsivän daemonin hän on asettavava itsensä Jumaluuden puolelle, mikä takaa hänen tuskillaan universaalin hyödyn.

Asettakaamme alttareita Kauniille Välttämättömyydelle. Jos katsoisimme ihmiset vapaiksi niin, että he yhdel-lä villillä tahdon ilmauksella voisivat kukistaa asioiden lain – silloin kai lapsen käsikin voisi kiskoa alas auringon. Jos pienimmässäkään yksityiskohdassa kykenisimme järkyttämään luonnon järjestystä – kuka enää hyväksyisi elämää lahjana?.

MEDIA 2: Valta

2012-01-01T20:08:00.002-08:00

Ja "Valta"-essee ääneen luettuna löytyy kuvan alla olevan linkin takaa:

Valta-äänikirjaversio

2.2. Valta (Power)

2012-01-01T20:08:00.000-08:00

Jottemme vain erehtyisi: tällaista valtaa ei ole puettu satiiniin. Lynchin lain vallasta on kyse, sotilaiden ja merirosvojen, ja sävyisiä ja uskollisia laki höykyyttää. Vaan voima tuo vastavoimansa – ja tässä piileekin viestini – mitä erilaisimmat voimat yleensä ponnahtavat esiin samalla hetkellä: hyvä tai huono energia, mielen voima ja fyysinen terveys, irstailun vimma ja hurskauden hurmio.

Ja etiikassa villit vapaudet jalostavat rautaisen omantunnon: suurin sykäyksin varustetuilla luonteilla on suuret varannot, he palaavat kaukaa. Politiikassa demokraattien pojista tulee republikaaneja, kun taas isän purppuran punainen republikaanisuus muodostaa luonnon puuskan, joka edelleen synnyttää seuraavassa sukupolvessa sietämättömän hirmuvaltiaan. Toisaalta yhä säikympi ja kapeakatseisempi konservaatiivisuus herättää lapsissa inhoa ajaen nämä kohti radikalismin suomaa suuntäyttä raikasta ilmaa.

Tällaisen valtimoveren ylenmäärällä varustetut ihmiset eivät elä pähkinöillä tai yrttiteellä tai valituslauluilla, eivät osaa lukea romaaneja sen enempää kuin lyödä korttiakaan, eivät voi tyydyttää kaikkia tarpeitaan torstaisella luennolla tai Bostonin Atheneumissa. He isoavat seikkalua, ja Piken huipulle heidän onkin päästävä: mieluummin kuolisivat intiianin tomahawkista kuin istuisivat kaiken päivää ja kaikki päivät kapean toimistopöydän äärellä. Sotaan heidät on luotu, merelle, louhoksille, metsästäjiksi ja avohakkaajiksi: hiuksenhienoihin seikkailuihin ja valtaviin riskeihin, tapahtumarikkaan elämän iloon.

Parhaat anekdootit tästä voimasta kuulee alkukantaisen elämän piiristä, tutkimusmatkailijoilta, sotilailta ja teurastajilta. Vaan kuka välittääkään sarjamurhaajien karkumatkoista, karhujen tappeluista tai jäävuorten hankautumisista? Jos mitään muuta ei ole, ei fyysiselläkään voimalla ole arvoa. Kasoihin kertyneenä lumi on yhdentekevää, kuten tuli vulkaanoissa tai solfataroissa; jään suloisuus käy ilmi trooppisissa maissa, keskikesän päivinä. Tulen mukavuus piilee siinä, että sitä on ahjossamme vähäinen määrä, sähkön taas hallittavissa virtajohdoissa eikä niinkään latautuneiden pilvien puuskissa.

Tällainen alkukantainen mahti suo yllättävän nautinnon esiintyessään äärimmäisen hienostuneessa muodossa, kuten korkean taiteen etevimmissä harjoittajissa. Kun Michelangelon oli maalattava Sikstuksen kappelin fresko, jollaisesta taiteesta hän ei tiennyt mitään, hän matkasi paavin puutarhoihin Vatikaanin taakse ja kaivoi lapiolla maasta okraa, punertavaa ja kellertävää, omin käsin sekoitti ne liimaan ja veteen, ja kun ne vihdoin monien kokeilujen jälkeen sopivat hänelle, hän kipusi tikkailleen ja viikko toisensa perään maalaamiselta päästyän maalasi, kuukaudesta toiseen jumalattaria ja profeettoja. Hän ohitti edeltäjänsä korskilla elinvoimallaan samoin kuin älynsä ja hienovaraisuutensa puhtaudella. Ei edes lopulta kesken jäänyt omakuva musertanut häntä. Michelangelolla oli tapana piirtää hahmonsa ensin luurankoina, sitten vaatettaa heidät lihaan ja lopulta sovitella niiden ylle vaatteita. ”Voi!”, totesi minulle urhea maalari näitä asioita ajatellessaan, ”jos maalari epäonnistuu, hänen on täytynyt työnteon sijaan haaveilla. Taiteessamme ei käy tietä menestykseen paitsi takkinsa riisumalla, pursottamalla maalia, toimien kuten kaivaja rautateillä, kaiken päivää ja kaikki päivät.”

Mitä teemmekään, viime kädessä kyse ei ole ajatuksemme ilmaisusta, kulkumme valinnasta, vaan väliaineen ja aineksen vastoinkäymisten voittamisesta. Siksi harjoitus on niin hyödyllistä, ja amatööreille on aivan turhaa hääriä ammatinharjoittajien parissa. Joka päivä kuusi tuntia pianon ääressä, vain kosketuksen vaivattomuuden takaamiseksi, kuusi tuntia päivässä maalaamisen parissa, vain outojen ainesten, öljyn, okran ja pensselien hallitsemiseksi. Nähtyään kätten asennot koskettimilla mestarit väittävät heti tunnistavansa musiikin mestarin – niin hankala ja tärkeä toimi on jonkin soittimen hallitseminen. Mekaanikon ja kaupankäyjän voima piilee siinä, että he ovat oppineet työvälineidensä käytön ja taidot tunnistamalla, loputtomalla yhteen- ja jakolaskulla.

MEDIA 3: Vauraus

2012-01-01T20:07:00.003-08:00

Ja "Vauraus"-essee ääneen luettuna löytyy kuvan alla olevan linkin takaa:

Vauraus-äänikirjaversio

9.2. Vauraus (Wealth)

2012-01-01T20:07:00.000-08:00

Ajattelen toisinaan: olisipa minulla omanlaistani musiikkia – voisinpa asua suuressa kaupungissa ja tietää, mihin mennä aina kun kaipaisin musiikillisten aaltojen puhdistavuutta ja ylitsevuotavuutta, niiden jalostavuutta ja lääkitsevyyttä.

Nykyaikainen sosialismi on saanut aikaan paljon hyvää panemalla ihmiskunnan miettimään, kuinka määrätyistä sivistävistä eduista, joista nykyään nauttivat vain äveriäät, voisivat nauttia kaikki – kuinka esimerkiksi tieteiden ja taiteiden keinot ja menetelmät voitaisiin tuoda kaikkien ulottuville. Monia hyviä ylellisyystavaroita voivat omistaa vain harvat. Jokainen toivoo näkevänsä Saturnuksen renkaat, Jupiterin ja Marsin kiertolaiset, kuun vuoret ja kraatterit – mutta miten harva pystyykään hankkimaan kaukoputken! Heistäkään tuskin kukaan haluaa vaivoikseen sen kunnossapitämistä ja esittelemistä. Sama koskee sähkökojeita ja kemianlaitteita ja monia muita vastaavia asioita. Jokaisella voi olla tilaisuus tutkia kirjoja, joita hän ei välitä omistaa, kuten tietosanakirjoja, sanakirjoja, luetteloita, meri- ja maastokarttoja ja julkisia asiakirjoja: myös kuvia linnuista, nisäkkäistä, kaloista, simpukoista, puista, kukista, joiden nimet hän tahtoo tietää.

Vastaanottavaiselle mielelle kuvataiteilla on jalostava vaikutus, joka on yhtä myönteinen kuin musiikilla, eikä vastaavaa saa mistään muualta. Vaan valmistuskustannustensa lisäksi kuvista, kaiverruksista, patsaista ja valoksista koituu kuluja gallerioille ja näyttelyiden järjestäjille. Ihmiset pääsevät kokemaan taideteoksia vain harvoin, ja niiden arvo kohoaakin siitä, että niistä voivat nauttia monet. Kreikan kaupungeissa pidettiin häväistyksenä, jos joku tekeytyi omistamaan taideteoksen, joka kuului kaikille sen näkeville.

Englannin rautateiden hiljattaisessa rakennusurakassa oli mukana kaksi huomattavaa insinööriä. Herra Brunel oikaisi suoraan alkupisteestä loppupisteeseen vuorten lomitse, jokien poikki ja maanteiden yli. Hän veti reitin suoraan herttuakuntien halki talojen kellareiden ja ullakkoikkunoiden läpi ja saapui määränpäähänsä geometrikkojen suureksi mielihyväksi mutta yhtiönsä kustannukseksi. Stephenson sitä vastoin uskoi, että joki tietää reitin paremmin, seuraili laaksoaan yhtä huomiotta kuin oma Western Railroad -ratamme kulkee pitkin Westfieldjoen rantamia, ja se rakennustapa osoittautuikin turvallisimmaksi ja halvimmaksi. Bostonin suunnittelivat kuulemma lehmät. Huonompiakin maaston kartoittajia on nähty. Jokainen niittyjämme tarpova jalankulkija saa kiittää lehmiä parhaan polun raivaamisesta tiheikköön ja kukkuloille. Kulkijat ja intiaanit arvostavat biisonien reittejä, jotka ovat varmastikin helpoin mahdollinen kulkureitti vuorten yli.

MEDIA 4: Sivistys

2012-01-01T20:06:00.007-08:00

Ja "Sivistys"-essee ääneen luettuna löytyy kuvan alla olevan linkin takaa:

Sivistys-äänikirjaversio

16.2. Sivistys (Culture)

2012-01-01T20:06:00.000-08:00

Kunpa eläisimme korskisti, pukeutuisimme suoraviivaisesti ja kantaisimme raskaan painon.

Jos yhden ja saman kielen näppääminen onkin pahasta, vieläkin pahempaa on se, että luonto on vankistanut itsekkyyden asemaa suomalla yksityiselle ihmiselle omahyväisen käsityksen hänen asemastaan järjestelmässä. Egoistit ovat yhteiskunnan rutto. Heidänlaisiaan löytyy teräviä ja tyhmiä, maallikkoja ja pyhimyksiä, kovaotteisia ja hienovaraisia. Influenssan tavoin tämä sairaus iskee kaikenlaisiin fysionomioihin. Lääkäreiden tanssitaudiksi nimittämässä sairaudessa potilas tuon tuosta pyörii kehää jatkaen yhdessä kohdin hidasta pyörintäänsä. Ettei vain egoismi olisi kyseisen vaivan metafyysinen muunnelma? Oman lahjakkuutensa muodostamalla kehällä ihminen juoksentelee ympäriinsä, vajoaa lahjakkuutensa palvontaan ja hukkaa suhteensa maailmaan. Kaikilla mielillä on sama taipumus. Kärsimyksessä rypevät ihmiset pöyhkeilevät piinallaan, repivät ruhjeistaan nöyhtää, tuovat julki tolkuttomia rikoksiaan, jotta vain heitä säälisimme. Sairaus vetää heitä puoleensa, herättäähän fyysinen kipu sivusta seuraajissa aina kiinnostusta, aivan kuten olemme havainneet itseään mitättöminä pitävien lasten yhtäkkiä aikuisten huoneeseen astuessa alkavan yskiä aina tukehtumiseen asti, vain huomiota herättääkseen.

Oppineita kohtaa sattumoisin sellainen seikka, että kukin heistä kuvittelee olevansa silmiinpistävän vastenmielinen omassa yhteisössään. Kunpa kiskoisimme heidät kuiville tällaisesta ärtyvyyden sillasta! Terveellä verellä huuhdotaan puhtaaksi heidän pergamenttinahkansa. Annetaan heille takaisin pantiksi Mimirin lähteelle jätetyt silmät. Jos ihminen kuitenkin joutuu tointensa uhriksi, mitä väliä on sillä, mitä ensinkään tekee?

Luonto ei lotkauta korviaan yksilöille. Kun sillä on tavoitteita toteutettavinaan, se toteuttaa ne. Soissa ja meren rannoilla kahlaaminen taitaa jäädä joidenkin lintujen kohtaloksi, ja niin tarkasti ne onkin tähän luotu että ne ovat suorastaan noiden alueiden vankeja. Elinympäristönsä ulkopuolella jokainen eläin nääntyy. Lääkäreille kaikki miehet ja naiset ovat vain yhden elimen suurentumia. Sotilas, lukkoseppä, pankkiiri tai tanssija eivät voisi vaihtaa toimiaan. Niin jäämme sopeutumiskyvyn uhreiksi.

Keskinkertaisuudelta käy suojaksi yksityisyys, nerouden vankka ystävä, kolea outo suoja, jossa kasvavat aurinkojen ja tähtien tuolle puolen kannattelevat siivet. Ken onkaan johtava ja innoittava rotuaan, häntä on suojeltava toisten ihmisten sielujen seurassa matkaamiselta, elämiseltä, hengittämiseltä, lukemiselta ja kirjoittamiselta heidän ajan hampaan kuluttamien mielipiteidensä ikeen alla. ”Aamulla – yksityisyys”, totesi Pythagoras, jotta luonto voisi puhutella mielikuvitusta syvemmin kuin seurassa konsanaan ja että luonnon mielitietty voisi tehdä tuttavuutta sellaisten jumalaisten vahvuuksien kanssa, jotka paljastavat itsensä vain vakavalle ja yleistyksiin kykenevälle ajattelulle.

Antiikin ihmisten näkemyksen mukaan suuri ihminen oli sellainen, joka vihon viimeiseksi halusi loistaa, joka viittasi kintaalla menestysken kurtistuksille.

Fossiilikerrostumat osoittavat luonnon lähteneen liikkeelle alkeellisista muodoista ja niistä kohonneen yhä mutkikkaampiin niin pian kuin maa vain soveltui niiden asuinsijaksi, ja niin alhaiset muodot katoavat korkeampien ilmestyessä. Valmiita ihmisiä omasta rodustamme ei voi sanoa olevan kuin muutaman. Yhä edelleen kannamme visusti jäljessämme roikkuvia jäänteitä meitä edeltäneestä nelijalkaisesta järjestelmästä. Näitä miljoonia nimitämme ihmisiksi, vaan eivät he vielä ihmisiä ole...

MEDIA 5: Käytös

2012-01-01T20:05:00.004-08:00

Käytös-loppuviitteet

Ja "Käytös"-essee ääneen luettuna löytyy kuvan alla olevan linkin takaa:

Käytös-äänikirjaversio

23.2. Käytös (Behavior)

2012-01-01T20:05:00.001-08:00

Ihminen ei pysty katsomaan suoraan aurinkoon, ja siksi hän vaikuttaa epätäydelliseltä. Siperiassa eräs matkalainen tapasi hiljattain ihmisiä, jotka pystyivät erottamaan Jupiterin kiertolaiset paljain silmin. Eräiltä piirteiltään eläimet päihittävät meidät. Linnut näkevät pidemmälle, onhan niillä siipiensä ansiosta korkeampi tarkkailuasema. Lehmä saattaa usuttaa vasikkaansa – salaisella merkillä, kenties katseellaan – juoksemaan pakoon tai paneutumaan makuulle ja piiloutumaan. Kilparatsastajat kertovat määrättyjen hevosten ”näkevän koko tienoon”. Ulkoilmaelämä ja metsästys yhtä lailla kuin ruumiillinen työ suovat ihmisen katseeseen eloa.

Maanviljelijän katse on luja kuin hevosen, hänen silmiensä säde on kuin sauvan sivallus. Katse kykenee uhkaamaan kuin ladattu ja tähdätty ase tai satuttamaan kuin potku tai tölväisy, mutta ystävällisesti katsoessaan se panee sydämen tanssahtelemaan ilosta.

Toiset silmät ovat upottavia ja syviä, kuin lähteitä, joihin on helppo hukkua – toiset taas ovat niin hyökkääviä ja piinaavia, että tekisi mieli kutsua poliisi paikalle: ne vaativat ylenmäärin huomiota ja edellyttävät turvakseen kansoitettuja bulevardeja ja miljoonia ihmisiä, jotta ihminen silmien takana olisi suojassa.

Käytöstapojen on kummuttava hyväsydämisyydestä. Kaikkein parhaiten ihmisten ulkonäköä, toimintamallia tai käyttäytymistä kaunistaa halu levittää heidän keskuuteensa tuskan sijaan iloa. On hyvä suoda vieraalle ateria tai yösija. On parempi suhtautua suurella sydämellä hänen hyviin aikomuksiinsa ja ajatuksiinsa ja rohkaista tuota lähimmäistä. Langetkoon ystävällisyytemme ihmisten päälle kuin valo.

Kaikkien hyvin kasvatettujen, järkiperäisten kuolevaisten kohdalla on yksi tapa, jota ei tulisi suvaita, nimittäin huonotuulisuus. Jos en ole saanut nukuttua kunnolla tai jos minua vaivaa päänsärky, iskiaskipu, spitaali tai salamanisku, helpottakoon oloani enkelten joukko, jotten vain tärvelisi nurinoillani ja ärinöilläni aamua, johon kaikki läheiseni tuovat seesteisiä ja miellyttäviä aatoksia.

1.3. Välietappiluento

2012-01-01T20:05:00.000-08:00

Tällä kerralla Kovalainen kerii yhteen käsiteltyjä
teemoja ja pohjustaa vielä jäljellä olevia esseitä.

ELÄMISEN TAIDON neljästä viimeisestä esseestä
kukin on omalla tavallaan sangen merkityksellinen!

8.3. Hurskaus (Worship)

2012-01-01T20:04:00.000-08:00

Jos Calvinin, Fénelonin, Wesleyn tai Channingin vaikutusvalta väheneekin, suurta huolta ei meidän sentään tarvitse kantaa. Eihän taivaiden rakentaja sentään ole niin heikosti koonnut ihmisolentojaan, että uskonto, toisin sanoen ihmisen julkinen luonto, olisi jäänyt sivuun. Yksityinen ja yleinen aines, kuten pohjoinen ja etelä, niin kuin sisin ja uloin, keskipakoinen tai keskihakuinen voima, kiinnittyvät kuhunkin sieluun eikä niitä voida vaimentaa, ellei sielu häviä. Jumala rakentaa temppelinsä kirkkojen ja uskontojen raunioille ihmissydämeen.

Vain sisimässäni kantamani voin nähdä ulkopuolellani. Jos emme kohtaa jumalia, johtuu se vain siitä, ettemme ole heitä sielussamme varjelleetkaan. Jos ihmisessä asustaa suuruus, hän havaitsee suuruutta nokikolareissa ja portieereissakin. Oikeastaan kuolematon on vain sellainen ihminen, jolle kaikki asiat ovat kuolemattomia. Jostakin olen lukenut, ettei yksikään ihminen ole saavuttanut mitään yhdenkään epätäydellisen ihmisen jäädessä jäljelle, toisin sanoen yhden onnellisuus ei voi merkitä kenenkään toisen kurjuutta.

Jokainen ihminen pitää huolta siitä, ettei hänen lähimmäisensä vain vedä häntä nenästä. Vaan vielä koittaa päivä, jolloin hän alkaa välittää siitä, ettei vain itse huijaisi lähimmäistään. Vasta sitten kaikki sujuu hyvin. Kauppakärryjen tilalle ovat tullet auringon vankkurit. Millainen päivä valkeakaan, kun olemme sallineet sydämeemme uskon näkemykset! Että tekemisen sijaan suosittaisiin parempana sijoituksena olemista, näennäisyyden sijaan todellisuutta, tyhjän tahdikkuuden ja teeskentelyn sijaan logiikkaa, ohikiitävän päivän sijaan vuotta, vuoden sijaan elämää, menestyksen sijaan luonnetta – jotta tietäisimme oikeuden käyvän toteen, ja jos neroutemme toimiikin laiskaasti, meille suotu aika on oleva pitkä.

Kun sielulle riittää kunnon työtä, ei se osoita uteliaisuutta kuolemattomuutta kohtaan. Niin hyvin kaikki on, että varmuudella tiedetään jatkossa olevan samoin. Sielu ei kysele kysymyksiä Korkeasta Voimasta. Antiokuksen poika kyseli isältään, milloin hänen tulisi liittyä taisteluun. ”Sitäkö pelkäät”, vastasi kuningas, ”että sinulta ainoana ihmisenä armeijassa jäisi kuulematta pasuunan kutsu?” Korkeammasta oivalluksesta on kyse silloin, kun luotamme elämämme jatkumisen ollessa meille parhaaksi elämämme myös jatkuvan – on korkeampaa kantaa rinnassaan tätä vakaumusta kuin vetää perässään määrättömien vuosisatojen, vuosituhansien ja aeoonien taakkaa.

[ylempi kuva: Moona Pennanen]

11.3. (SU) Polulta poikkeavia katsantoja

2012-01-01T20:03:00.000-08:00

(Considerations by the Way)

Suuret pyrkimykset, vastukset ja vaarat ovat kasvattajiamme. Kukistamiltamme asioilta omaksumme niiden lujuuden. Jos ei ole sotia, ei ole sotilaitakaan, ja jos ei ole vihollisia, ei ole sankareitakaan. Eihän auringolla olisi mitään virkaa, ellei maailmankaikkeus olisi sumea. Luonteen ylväys piilee siinä, miten kohtaamme turmeluksen kauhut ja ammennamme niistä uusia yleviä kykyjä: näin taidekin ammentaa elinvoimansa uusista eduista ja yhteen sovitetuista vastakohdista, kaivautuen yhä syvemmälle pimeyteen kohti yön mustaa kuilua. Mitä koti maalarit, runoilijat tai pyhimykset edes pyrkisivät elleivät helvettejä ja ristiinnaulitsemisia?

Paras osa terveyttä on hieno luonne. Lahjakkuus ei ole yhtä tärkeää, ja lahjakkaat teotkin vaativat toimintaa tullakseen ilmi. Persikat eivät saa koskaan tarpeekseen auringonpaisteesta, ja jotta tietomme olisi arvokasta, meillä on oltava iloista viisautta.

Juoppojen kanssa toimittaessa ei auta tekeytyä juopuneeksi. Sairaisiin on suhtauduttava samalla lujuudella kuin muihinkin, toki annettava heille kaikki apumme – vaan ei itseämme. Syrjäisessä kaupungissa kysyin kerran kirkonmieheltä, millaisia ystäviä hänellä siellä oli ja millaisten kyvykkäiden ihmisten kanssa hän seurusteli. Hän vastasi viettävänsä aikansa sairaiden ja kuolevien parissa. Virkoin hänen vaikuttavan kaipaavan tyystin toisenlaista seuraa ja vieläpä juuri tuon seikan vuoksi: jos ihmiset olisivatkin sairaita tai kuolemaisillaan jonkin tarkoitusperän vuoksi, jättäisimme kaiken ja menisimme heidän tykönsä, mutta olen ollut havaitsevinani heidän olevan yhtä kevytmielisiä kuin muutkin, toisinaan jopa kevytmielisempiä.

Kuitenkin päivittäin halajamme olla sovinnaista. Kunpa jumalista suopeimmat paikkaisivat tämän käytöstapojeni, ulkomuotoni ja saavutusteni puutteen, joka on vähällä sulkea minut ulos piireistä! Kunpa he soisivat minulle olla ihailemieni kaltainen ja päästä väleihin heidän kanssaan. Vaan viisaat jumalat sanovat heillä olevan parempaakin minun varalleni. Nöyryytyksiä ja tappioita kärsimällä, suopeita tuttavuuksia menettämällä ja vajoamalla epätoivon syövereihin tavoitat laajemman totuuden ja ihmisyyden kuin hienoinkaan herrasmies.

[ylempi kuva: Moona Pennanen]

22.3. Kauneus (Beauty)

2012-01-01T20:02:00.000-08:00

Mikroskooppeihin kurkistelua enemmän meitä koskettaa ihmissydän, joka on suurempi kuin mitkään astronomin mahtipontiset numerot voivat ensinkään mitata.

Mielikuvituksen niksi piileekin siinä, kuinka se voi osoittaa jokaisen olion olevan muunnettavissa jokaiseksi toiseksi olioksi. Jäykkään tavanomaiseen merkitykseensä pitäytyneet seikat saavat yhtäkkiä eleusinialaisten mysteerien luonnon. Omat saappaani, tuolini ja kynttilänjalkani ovat naamioon pukeutuneita keijuja, meteoriitteja ja aurinkokuntia. Kaikki luonnon tosiseikat ovat järjen sanoja, niistä ikuisen kielen kielioppi muodostuu. Jokaisella sanalla on kaksin- tai kolmin- tai satakertainen merkitys. Mitä! Minunko kamiinani ja pippurisirottimeni alta lähtisi perusta? Hyvä kenkälaatikko, anelen armoasi! Enhän tiennyt sinun olevan korurasia.

Akanat ja pöly alkavat sädehtiä pukien ylleen kuolemattomuuden kankaan. Millainen ilo piileekään siinä, kun havaitaan jonkin seikan symbolinen tai edustava luonne, jota mikään seikka tai tapahtuma ei voi sinällään paljastaa. Elämän päivistä ikimuistoisimpia ovat ne, jotka värähtelevät mielikuvituksen piirtojen tahtiin.

Halki tuhansien vuosien ihmiskohtaloita planeettojen tavoin määränneet ihmiset eivät ole olleet komeita. Jos ihminen vain voi kasvattaa pienestä kaupungista suuren valtakunnan, voi tehdä leivästä halpaa, voi kastella aavikoita, voi kanaalein yhdistää valtameriä, voi nujertaa höyryvoiman, voi järjestää rivit voittoa varten, voi johdattaa ihmiskunnan näkemyksiä, voi laajentaa tietoa – silloin ei merkitse väähääkään, onko hänen nenänsä selkärangan kanssa yhdensuuntainen, niin kuin pitäisi olla, tai onko hänellä nenää ensinkään, ovatko hänen jalkansa suorat vai amputoidut – epämuodostumat havaitaan ennemmin tai myöhemmin ulkokohtaisiksi ja kokonaisuuden kannalta otollisiksi.

Kreikkalaisen ja goottisen samoin kuin antiikkisen tai esi-rafaellolaisen taiteen meille tarjoama opetus oli kaiken tutkimustyön väärti – nimittäin näkemys, jonka mukaan kaiken kauneuden on oltava orgaanista ja kauniin muodon vastakohta on muodottomuus. Persikanvärisen ihon saa lopulta aikaan luiden sopivuus; katseen kipinän ja voiman taasen synnyttää fysiologinen terveys. Rungon viehkeyden ja sitäkin hienomman liikkeen suloisuuden saavat aikaan oikein säännelty koko sekä luun kantojen liittymät. Peura tai kissa ei edes osaa liikkua tai istua epäelegantisti. Tanssin mestari ei kykene koskaan opettamaan heikkorakenteista ihmistä kävelemään kunnolla. Kukan värisävy kumpuaa sen juurista, ja merisimpukan väriloisto on samanaikaisesta sen olemassaolon kanssa.

Kaikki välttämättömät ja orgaaniset teot miellyttävät kauneuden havaitsijaa. Hevosta veden äärelle saattava mies, siemeniä kylvävä viljelijä, pellolla heinää luova väki, laivaa rakentava puuseppä, takomonsa tai minkä tahansa hyödyllisen toimen äärelle kumartuva seppä on silmälle mieluisaa katseltavaa. Jos näitä asioita tehdään pelkän vaikutelman vuoksi, ne muuntuvat alhaisiksi. Miten kauniita ovatkaan merellä kulkevat laivat! Vaan entä teatterinäyttämöllä nähtävät alukset, tai kenties George neljännen pittoreskin vaikutelman luomiseksi Virginian vesillä säilyttämät laivat, joihin pennin tuntipalkalla on palkattu ukkoja soveliaissa kostuumeissa seisomaan! Millainen ero onkaan sotatoimiin marssivan pataljoonan käynnillä ja satunnaisella lomaa viettävällä seurueella! Sotilaallisen näytöksen keskellä, kun juhlava kulkue riensi eteenpäin lippuineen, olin näkevinäni pojan iskevän näppinsä kuluneeseen seinällä juotilaana roikkuneeseen tinapannuun nostaen tämän kepin päähän, laittaen pannun pyörimään ja piirtämään mitä jaloimpia kuviteltavissa olevia kaaria, kunnes ihmisten huomio kääntyi ulkokultaisesta kulkueesta yhtäkkiä kohti tätä hämmentävää kauneutta.

[kuvat: Moona Pennanen]

28.3. (KE) Harhat (Illusions)

2012-01-01T20:01:00.000-08:00

Joitakin vuosia sitten vietin miellyttävän seurueen kanssa pitkän kesäpäivän tutkimalla Kentuckyssa Mammoth Cave -luolaa. Vaelsimme halki avarien kallioholvien, jotka loivat lujan perustan yläpuolisille maakerroksille ja niiden päällä lepäävälle kaupungille. Kuljettuamme kuusi tai kahdeksan pilkkopimeää mailia luolan suulta niin syvälle kuin kävijät ylipäätään uskaltautuvat, eräs soppi tai onkalo, jota käsittääkseni kutsuttiin Serenan asunnoksi, oli täpötäynnä stalaktiitteja. Menetin yhden päivän valon.

Silloin havaitsin ja yhä päällimmäisenä muistan, kuinka luolien paras anti olivat kuitenkin harhat.

Aistit pettävät, suuret tavoitteet pettävät, ja tunteet ja äly luovat rakenteellisia, hyvänsuopia harhoja.

4.4. (KE) Loppuyhteenveto

2012-01-01T19:59:00.000-08:00

Viimeisellä kokoontumiskerralla Kovalainen
kokoaa lyhyellä luennolla kurssin teemoja yhteen
ja keskustelulle ja kysymyksille varataan
tavallista enemmän aikaa.

TERVETULOA!

Tervetuloa kurssille!

2011-11-01T12:10:00.000-07:00

KRIITTISELLÄ KORKEAKOULULLA
Torstaisin alkaen 19.1. klo 18-20,
Albertinkatu 27 (Benen tilat)

Ajattelen toisinaan: olisipa minulla omanlaistani musiikkia – voisinpa asua suuressa kaupungissa ja tietää, mihin mennä aina kun kaipaisin musiikillisten aaltojen puhdistavuutta ja ylitsevuotavuutta, niiden jalostavuutta ja lääkitsevyyttä. (R. W. Emerson, "Vauraus")

Tervetuloa keskustelemaan!

ELÄMISEN TAITO:
Keskustelukurssi

Emersonin ajattelusta väitelleen filosofin Heikki A. Kovalaisen johdolla luetaan yhdessä ja käytetään kekustelujen lähtokohtana Ralph Waldo Emersonin myöhäiskauden pääteosta ELÄMISEN TAITO (The Conduct of Life, 1860). Tällä kurssilla voi nojata taaksepäin ja antaa Emersonin viedä - koko rahan edestä!

ELÄMISEN TAITO on eräs parhaista koskaan kirjoitetuista elämänfilosofisista teoksista. Kirjan yhdeksän esseetä piirtävät eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä syväluotaavan kaaren aina kohtalosta ja vallasta vaurauteen ja kauneuteen. Moniäänisten esseiden joukossa "Sivistys" (Culture) terottaa kriittisen itsekasvatuksen (Bildung) tärkeyttä ja "Uskonto" (Worship) esittää radikaalin mutta houkuttelevan uskontotulkinnan vaihtoehdoksi modernin arvomurroksen myllertämälle kristinuskolle.

Kullakin kokoontumiskerralla Kovalainen lausuu ääneen - ei siis lue vaan esittää - yhden tuoreen esseesuomennoksen, minkä jälkeen esseestä keskustellaan. Pääpaino on esseiden elämänfilosofisessa annissa, joskaan elämänfilosofiaa ei ymmärretä filosofian suurista kysymyksistä erilliseksi. Keskustelu on vapaamuotoista ja etenee osallistujien intressien mukaisesti.

Hinta 80 euroa/10 kertaa. Mahdollisuus osallistua myös yksittäisille kerroille hintaan 10 euroa/kerta. Hinta sisältää osallistujille jaettavan kopion suomennetusta teoksesta.

Ilmoittautuminen Kriittisen korkeakoulun toimistolle 12.1. mennessä: 09-684 0010, ma-to klo 12-15 tai sähköpostitse info@kriittinenkorkeakoulu.fi.

19.1. Johdantoluento

2011-11-01T12:09:00.000-07:00

Ensimmäisellä kerralla Kovalainen johdattelee aihepiiriin
luennoimalla Ralph Waldo Emersonin elämästä ja ajattelusta.

... mutta aluksi lähdetään liikkeelle askeleen kauempaa eli kysymällä:
miksi nykyään on haastavaa kehitellä VAKAVAA ELÄMÄNFILOSOFIAA?

Ja sitten aiheeseen: Millainen elämänfilosofi Emerson oli, ja miksi hän on
eräs länsimaisen filosofian väärinymmärrettyjä avainajattelijoita?

[ D i a t 1 - 6 ]

[ D i a t 7 - 1 2 ]

[ D i a t 1 3 - 1 8 ]

[ D i a t 1 9 - 2 4 ]

[ D i a t 2 5 - 3 0 ]

Ja pienen tauon jälkeen pohjustetaan vielä erityisesti
ELÄMISEN TAIDON lukemista kokoavin huomioin:

Ja esseiden käsitekartta vielä erikseen:

TULEVIA VIIKKOJA KOHTI!