Ihminen ei pysty katsomaan suoraan aurinkoon, ja siksi hän vaikuttaa epätäydelliseltä. Siperiassa eräs matkalainen tapasi hiljattain ihmisiä, jotka pystyivät erottamaan Jupiterin kiertolaiset paljain silmin. Eräiltä piirteiltään eläimet päihittävät meidät. Linnut näkevät pidemmälle, onhan niillä siipiensä ansiosta korkeampi tarkkailuasema. Lehmä saattaa usuttaa vasikkaansa – salaisella merkillä, kenties katseellaan – juoksemaan pakoon tai paneutumaan makuulle ja piiloutumaan. Kilparatsastajat kertovat määrättyjen hevosten ”näkevän koko tienoon”. Ulkoilmaelämä ja metsästys yhtä lailla kuin ruumiillinen työ suovat ihmisen katseeseen eloa.
>> Jo esseen "Sivistys" yhteydessä taisi tulla puheeksi, kuinka on hienoa havaitseva jonkun filosofin kiinnittävän merkittävästi huomiota filosofian ruumiilliseen/keholliseen puoleen. Siinä missä monille filosofeille ajattelu on kuitenkin ennen muuta hengen toimintaa, saavat emersonilaisessa viitekehyksessä ajatukset aina henkisen ulottuvuutensa lisäksi myös ruumiillisen muotonsa. Näin ollen frenologia (oppi anatomisten seikkojen vaikutuksesta psyykkisiin ominaisuuksiin) ei ole tyystin tuulesta temmattua – tai maltillisemmin sanoen: ajatuksilla on paitsi mieli myös keho, filosofeilla paitsi sielu ja henki myös ruumis.
Maanviljelijän katse on luja kuin hevosen, hänen silmiensä säde on kuin sauvan sivallus. Katse kykenee uhkaamaan kuin ladattu ja tähdätty ase tai satuttamaan kuin potku tai tölväisy, mutta ystävällisesti katsoessaan se panee sydämen tanssahtelemaan ilosta.
>> KATSE ja KATSOMINEN näyttäisivät olevan esseessä sellaisia teemoja, joista Emerson esittää tarkkoja havaintoja, ja yhteen koottuina näiden havaintojen voidaan nähdä muodostavan jopa eräänlaisen katseen "teorian". Amerikkalainen nykyfilosofi Stanley Cavell (1926–) esittää usein Emersonin "pohjustavan" (underwrite) Wittgensteinia ja Heideggeria. Vertauksessa onkin itua sikäli kuin Emerson pyrkii ensinnäkin myöhäisen Wittgensteinin tavoin havainnoimaan elämän pieniä nyansseja ja eroja, jotka ovat "koko ajan silmiemme edessä". Fenomenologista – Martin Heidegger oli opettajansa Edmund Husserlin tavoin fenomenologian kehittäjä – Emersonin filosofiasta tekee puolestaan juuri se, miten yksittäisistä havainnoista hahmottuu lainalaisuuksia, näennäisesti erillisiä seikkoja yhdistäviä rakenteita (esim. katsetta koskevista havainnoista muodostuu ikään kuin rivien välissä eräänlainen katseen teoria).
Toiset silmät ovat upottavia ja syviä, kuin lähteitä, joihin on helppo hukkua – toiset taas ovat niin hyökkääviä ja piinaavia, että tekisi mieli kutsua poliisi paikalle: ne vaativat ylenmäärin huomiota ja edellyttävät turvakseen kansoitettuja bulevardeja ja miljoonia ihmisiä, jotta ihminen silmien takana olisi suojassa.
Käytöstapojen on kummuttava hyväsydämisyydestä. Kaikkein parhaiten ihmisten ulkonäköä, toimintamallia tai käyttäytymistä kaunistaa halu levittää heidän keskuuteensa tuskan sijaan iloa. On hyvä suoda vieraalle ateria tai yösija. On parempi suhtautua suurella sydämellä hänen hyviin aikomuksiinsa ja ajatuksiinsa ja rohkaista tuota lähimmäistä. Langetkoon ystävällisyytemme ihmisten päälle kuin valo.
>> Miten viisasta onkaan asettaa etiikassa painoa hyväsydämisyydelle! Teema toistuu "Käytös"-esseen ohella myös muun muassa "Polulta poikkeavissa katsannoissa". Ystävällisyys, hyvyys ja ilo eivät kulu niitä käytettäessä, vaan yhden ihmisen hyvyys synnyttää edelleen toisissa ihmisissä hyvyyttä...
Kaikkien hyvin kasvatettujen, järkiperäisten kuolevaisten kohdalla on yksi tapa, jota ei tulisi suvaita, nimittäin huonotuulisuus. Jos en ole saanut nukuttua kunnolla tai jos minua vaivaa päänsärky, iskiaskipu, spitaali tai salamanisku, helpottakoon oloani enkelten joukko, jotten vain tärvelisi nurinoillani ja ärinöilläni aamua, johon kaikki läheiseni tuovat seesteisiä ja miellyttäviä aatoksia.
>> Ja näin ollen "Käytös"kin osoittautuu pintatasoaan syvällisemmäksi esseeksi, jonka viimekätisenä tavoitteena lieneekin havahduttaa sivistyneillä tavoilla kanssaihmisiä elämän syvyteen:
Eräs vanhus, jolla oli laajan elämänkokemuksensa lisäksi mieltä ylentävää sivistyneisyyttä, sanoi minulle: ”Kun toinen ihminen tulee huoneeseen, alan ajatuksissani tutkailla, miten osaisin tehdä hänen silmissään ihmisyydestä kaunista.”
